Kevät tulla porskuttaa

Hauvahaasteeseen  otin taas osaa kun aihekin sopi todella loistavasti kasvattajalta saamiini kuviin! =)

Vauvat pääsivät ihan ekaa kertaa pihalle ja olivat kuulemma kaikki tosi rohkeita. Ei paljon jännittänyt mikään. Ihanaa, olis jo ens viikonloppu et pääsis katsomaan pentusia! :) Ekat pisut ja kakitki tuli kuulemma pihalle, voi ylpeys! Olis jo ensviikonloppuni pääsis katsomaan Oonaa.. Mullon ihan hirmuinen ikävä sitä! :(

Kattokaa nyt sitä! Mun sydän sulaa..

Mua ihan naurattaa kun tähän blogiin on tullu jo vaikka kuinka paljon postauksia.. ja vaan yhdessä kuukaudessa! :D No, kai tää on tätä nyt vielä ensi kuukausikin kun ei oo muuta tekemistä kun kirjoitella ja odottaa.. Mut ehkä sitten vähän rauhoitun kun Oona on kotona. Tai sitten en! :D

Keskisen reissu

Käytiin Jonin kanssa keskisillä ja sieltä suoraa mökille yöksi. Oli kyllä ihana reissu, kiva kun sai pitkästä aikaa viettää kunnolla yhdessä aikaa. Aika meni makoillessa ja makkaraa paistaessa. takkakin saatiin sytytettyä pienten alkuepäonnistumisten myötä, mutta olenhan sentään entinen partiolainen! :D Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa toiset treffit Oonan luo ja mua jännittää taas ihan kamalasti. Siellä onkin kuulemma neljä termiittiä tällä hetkellä. Ihanaa, jännää ja taas ihanaa! 

Löysin yli söpön pehmolelun Oonalle. Tuo oli kyllä tarkoitettu koirille, mutta luulen ettei tuosta ole jäljellä mitään yhden päivän leikkien jälkeen. :) No, senpä takia leluja ehkä ostetaankin että saisi tuhota niitä eikä  sohvia tai muuta. Tosin olen kyllä vakavasti asennoitunut siihen että ainakin yhdet kengät pääsevät kenkien taivaaseen. :D

Nyt on sitten kynsisakset. Aluksi kyllä varmasti riittävät ihan ihmisten kynsisaksetkin, mutta jossain vaiheessa ne kunnon sakset pitää kuitenkin olla. Miksei siis vaikka heti! :)

Mä en osaa heittää palloa, en yksinkertaisesti osaa. Löysin keskisiltä tällaisen heittokepin ja kyllähän muuten näilläkin käsivoimilla pallo lentää! Enää puuttuu koira jolle palloa voi heittää.. Ja ehkä noutaminen ei nyt muutenkaan ole ykkösasiana mitä Oonalle lähden opettamaan, mutta jossain vaiheessa ehdottomasti! Tämä on ostettu keskisiltä.

Keskisille oli laajennettu ihan oma lemmikkipuoli ja kun päästiin Jonin kanssa sille osastolle meinasin seota! Siellä oli vaikka ja mitä ihanaa ja hienoa ja olisi tehnyt mieli ostaa koko kauppa. Rahatilanne ei nyt tällähetkellä anna kuitenkaan myöten. Pakotin Jonin ostamaan Oonalle jotain ja se hoksasi tällaisen hauskan purulelun. Paketissa luki että tämä on erityisesti hampaiden puhdistukseen tarkoitettu ja tämän pitäisi haistakkin jollekkin koiraa miellyttävälle, lisäksi tätä voi käyttää aktivointileluna.. Pakkohan mun oli sit tätä haistaa kun muka haisee jollekkin hyvälle niin.. No, ei tää mun mielestä haise kun tosi vahvasti pahalle kumille :D

The Versatile Blogger Awardin

Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen. 
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.



Sain tunnustuksen Jennin Unelmäkämppäni blogista. Kai mun pitää tähän jotain esittelyä ja nippelitietoa itsestäni siis laittaa, kun ei oo näköjään tullut esiteltyä itseään täällä muutenkaan. :) Kiitos siis Jenni hyvästä ideasta!



1. Aloitetaan helposta.. Mä pelkään ihan ihmeellisiä asioita, kuten lintuja. Erityisesti pulut on kauheita, mutta kyllä melkein kaikenlaiset lentävät saa mut ainakin väistämään oudolla liikkeellä. Toinen asia mitä pelkään on sillat. Etenkin puiset, puisen sillan ylittäminen oli mulle joskus mahdottomuus, vuosien mittaan olen saanut tosin tehtyä itselleni siedätys hoitoa asiasta ja nyt riittää kun vain pidätän henkeä. (Aivankun se silta nyt oikeesti romahtais mun alta mut joo.. :D) Lintukategoriaan menee myös yöperhoset, mutta myöskään niiden kauniiden perhosten EI tarvitse tulla mun lähelle.


2. Äiti on mulle hyvin tärkeä ja äidin mielipide painaa mulle tosi paljon. Me soitellaan äidin kanssa melkein joka ilta ja jos iltasoitto jostain syystä jää, tuntuu ihmeelliseltä. Lisäksi mulle on tärkeitä isä ja hänen vaimo. Pikkuveljestä olen kuitenkin kaikista, kaikista ylpein. Pitelin pikkuveikkaa sylissä ekan kerran, itkin.
Näin vaan kuvan veikasta, itkin. Itkin kun veikka itki. Itkin onnesta ja ylpeydestä, eipä sitä osaa sanoin kuvailla. Parasta oli huomata itsessä se että jos joskus aiemmin joku lapsi alkoi itkeä mun sylissä lykkäsin sen aina jollekkin. Nyt en lykännyt, mä hoidin ja hoidin kunnes se rauhottu. Kärsivällisyydestä ja ylpeydestä on tää isosisko tehty!


3. Haluaisin alkaa harrastaa karatea. Mutta ainakaan näillä näkymin mulla ei ole aikaa 3 kertaa viikossa treenata. Onneksi Joni osaa vaikka mitä ihme potkuja ja lyöntejä niin se aina silloin tällöin on muutamia opettanut myös mulle. Jep, on se opettanut mulle myös painia. Joo ja ihan rehellistä painia onkin. Ei kyllä oo kertaakaan ollut toivoa että voittaisin. Tosin oon huomannu paniikkikiljumisen auttavan, jos se saa tehtyä mulle jonkun häjyn jalkalukon vaikka. :D


4. Oon tällähetkellä urheiluhieroja koulussa Kauhajoella ja juurikin tälläviikolla pääsin läpi ensimmäisestä hieroja näytöstä. Ei mikään pikkuhomma, ainakaan mielestäni. Kuinkamoni osaa sanoa (melkein) kaikki lihakset koko ihmisen kropasta kiinnityskohtineen ja lähtökohtineen latinaksi? +joka lihaksen tehtävät. Noo.. *viheltelyä* En mäkään osaa kaikkia, mutta niin paljon että näytöstä meni läpi!


5. Mä oon odottanut omaa koiraa hmm.. ainakin noin 7 vuotta. Voitteko kuvitella millainen fiilis se on kun vaan odottaa ja odottaa.. Nyt herää varmaan jollain kysymys että no, miksei se koira oo tullu aiemmin; yksinkertaista, mun isä ja äitipuoli on pahasti allergisia ja koska vielä kaksi vuotta sitten asuin kotona ei koira juttu oo voinut edistyä. Nyt, Jonin kanssa yhteen muuttamisen jälkeen haave on ottanut tuulta alleen ja kappas, nyt. Nyt on se hetki! Mua on aina ärsyttänyt ne ihmiset jotka ottaa koiran, eikä mieti millainen vastuu se oikeasti on. Ei oteta mistään asioista selvää ennen koiran ottamista ja sitten kun ongelma jo on, mietitään että miksi näin.. Ei koiran hommaaminen oo mikään pikkujuttu. Ei minkään eläimen otto oo pikku juttu.


6. En tiiä yhtään mikä musta tulee isona. Mua kiinnostaa niin moni ala etten edes pysy kärryillä. Pitäis hakea tradenomiksi, haluaisin valokuvaajaksi, opiskelemaan mediaa muutenkin, restonomi koulu kiinnostaa, Baarityöskentely (kenties baarimestari koulu?) koirankouluttajaksi (jeah.. ei ehkä ihan näillä taidoilla) ratsuttajaksi, kengittäjäksi (?) Hmm. Kun en tiedä!


7. Olen hyvin musikaalinen. Musta on hauska soittaa pianolla erilaisia biisejä ja lauleskella mukana. Osaan myös muutaman soinnun kitarasta, paukuttaa rumpuja ja bassostakin taipuu muutama kieli. Laulamisessa en itseäni tällähetkellä kehuisi, koska silloin kun kävin laulutunneilla olin oikeasti hyvä. Nyt ääni ei ole läheskään enää niin hyvä enkä osaa mieltää ääntäni hyväksi tästä syystä. Tyyliin: "olisittepa kuulleet silloin!" Lauleskelen, en laula vaan lauleskelen hyvin paljon ja välillä kanssaolijoita ärsyttää koska mun päänsisäinen levysoitin ei vaihda biisejä kovinkaan usein.


Koska mulla ei ole vielä lukijoina muita kuin jenni, haastan itse lukemiani blogeja. Heille haasto tulee ehkä yllätyksenä, mutta en nyt tässä tilanteessa paljon muutakaan voi. Haasteen saaneet; käyttäkää hauska idea hyödyksi jos tahdotte, älkää jossette halua. :)

Cara & Isla
Huiskuhäntämme
Nellin blogi
Teppo
Pikkukoirien elämää
Cavalierhäjyt

Hauva Haaste

4. Suomen hauvamalli

Mikä kuva osoittaa että koirastasi voisi olla Suomen hauvamalliksi?

Poseeraus kuvat siis esiin!

challenge accepted ;)

Tämä kuva ei varsinaisesti ole ottamani, mutta olen saanut kasvattajalta luvan julkaista Oonan kuvia ihan niin paljon kuin itse haluan, joten enköhän saa osallistua hauva haasteeseenkin sitten nimenomaan tällä kuvalla. Oona on tässä nyt 4,5 viikkoa ja aivan jännittää että minkähänlainen vihulainen sieltä meille kesäkuussa oikein tulee! Ei vaiskaa, ehkä suloisin penneli jonka olen ikinä nähnyt =)

Hauva Haaste blogia pääset ihmettelemeään linkistä: http://hauvahaaste.blogspot.com

Uusi Pentupanta

Joo, mä tossa jo aiemmassa postauksessa manailin että tuli ostettua liian iso pentupanta. Nyt ei ainakaan voi sanoa etteikö olisi riittävän pieni! Ei, en ostanut silti kissan kaulapantaa, vaikka aluksi aattelin etten löydä mistään riittävän pientä. Ja netistä kun etsin niin kaikki pentupannat oli aina jotain kuuden pannan pakkauksia .. Enkä mä tosiaan tarvitse kuin yhden. No kävipä tuuri kun lähdin kauhajoen tokmanniin pyörähtämään ja siellä löysin täydellisen pentupannan! Sattuupa vielä olemaan samaa sarjaa tuon talutushihnan kanssa minkä ostin jo aiemmin.

Jemmapiilo

En käsitä, kun tein tuota aarrearkku postausta tietääkseni katsoin tarkkaan että siinä on sitten kaikki Oonan tarvikkeet. Ilmeisesti siinä ei kuitenkaan ollut koska tälläisen vielä kuva kansiosta löysin. :) Eli, kyseessä on siis pentuajan hihna ja kaulapanta.. No.. Tuo panta onkin sitten oma tarinansa :D

Halusin ostaa laadukkaan pentupannan jostain syystä, ja kävelinkin sitten oikein mustiin ja mirriin. Ilmoitin myyjälle kaupassa että tarvitsen pentupannan ja sanoin että olisi tulossa cavalieerille. Tietenkin mä sit ajattelin että kyllä se tietää, vaikka kaupassa hieman mietinkin että kylläpä on iso pentupanta!

Totuus siis oli, että tää mun ostama pentupanta on sopiva vasta ku Oona on täysikasvuinen.. Silloinkin panta saa olla pienimmillään. Haha :D Eli hankintalistalle pääsee siis oikean kokoinen pentupanta!

Haaveilua

Mahtavia temppuja osaa tämä pieni karvapallo =) Tästä saa kyllä mahtavia ideoita ja ehkä myös tämän videon myötä minäkin alan ymmärtää että koirien temppukoulutuksessa on oikeasti vain mielikuvitus rajana :)

Mä haluan ainakin, että Oona osaa jotain erikoista. Tämän videon myötä silmät ovat auenneet enemmän. Mitähän erikoista/erikoisempaa sitä enää edes keksisi?

Aarrearkku

Sain postaukseen idean eräästä toisesta blogista, jossa myös odotellaan omaa pentua kotiin. Vielä puuttuu muutamia tärkeitä tavaroita kuten kynsisakset, mutta eikö näillä jo pääse aika pitkälle.. Lisää leluja kyllä pitäisi saada, Oonalla kun ei tällähetkellä ole kuin tasan kolme lelua! Valjaat pitää ehkä myös ostaa jossain vaiheessa, mutta ainakin pentuaika mennään perus pannalla että oppii kävelemään kunnolla hihnassa.

Oikeanpuoleisen "karkki" pussin sain isältä synttärilahjaksi.. Kyllä hieman nauratti kun tuumasi vain mulle että nää karkit ainakin säilyy!

Tätä sain kokeilla Oonan äidillä kun oltiin käymässä niillä. Oli aivan nappi koko!

Tässä siis Oonan lelut. Eikä olekkin jotenkin vähän..? Ainakin pari palloa ja pehmolelua on vielä hankintalistalla.

Ristoratia talutin ja joku halppis näyttelyhihna.

Tietysti tytöllä pitää olla myös bligblingiä!

Näistä oon aivan onnessani :D Näistä olin aluksi vähän kahden vaiheilla, kun en kuitenkaan halua käyttää koirallani mitään kuristuspantaa. Tuo violetti oli ainakin Suville hyvä kun sitä kokeilin myös. Kuristus osan kun tuossa violetissa ainakin sai lukittua niin ettei se kurista ollenkaan. Pinkkiin versioon pitää tehdä joku patentti, koska oli hieman pienempi ja näin ollen kuristaa hieman enemmän. Tykkään näistä kyllä muuten tosi paljon, koska ovat niin kätsyjä kun ei tarvitse kuin pujottaa kaulaan.

Koiranomistajan arkea.. Kakkapussia ja asiaankuuluva suojapussukka.

Ensitreffit

Oli aika jännittävä päivä.. viime lauantaina siis lähdimme Jonin ja äidin kanssa katsomaan pientä Oona vauvaa ensimmäistä kertaa ja kyllähän jännitti! Auto starttasi klo 10 lapualta ja oltiin sitten perillä Uuraisissa siinä yhden aikana kun pysähdyttiin kahville matkalla. Tarja ja Suvi oli ovella iloisena vastassa ja heti kun astuin sisälle unohdin kaikki mitä piti kysyä ja sanoa.. Haha! Suvi oli aivan täydellinen, ihana cavalieeri, juuri sellainen kun millaisen itsekkin haluan.

Eikö ole ihana! Ai että ♥

Vellomisen jälkeen oli hyvä ruveta nukkumaan :)