Työvuoroissa oli järjestelemistä että ensiksikin edes päästiin, ja kun sitten mätsäri päivä koitti, satoi vettä. Onpahan "first-time" kokemuslistalla nyt sitten tuokin. Mätsärit alkoivat melko myöhään (klo 17) joten osasin odottaa ettei Oona ole parhaimmassa vedossa. Rakkaalla kun on iltapäiväuni aika juuri tuolloin. :)
Kehät alkoivat ja odottelimme omaa vuoroamme. Vuoro alkoi lähestyä ja aloin herätellä Oonaa horroksesta. No, ei ollutkaan ihan helppoa saada väsynyt koira takaisin raiteilleen joten blörinäksihän se meni koko kehä. Oona juoksi jotenkin sivuttain koko ajan, hyppi, pomppi ja loikki vieressä, hermoili kun ei saanut koko namia mun kädestä heti, tuomari ei antanu ees mahdollisuutta seisottaa Oona hyvin pöydälle ja mä unohdin ottaa hupun pois päästä. Sininen nauha tuli ja sinisten kehässä pudottiin ekojen mukana pois. Että sellainen reissu. No, se eka mätsäri kokemus menikin ihan liian hyvin! :D Jos tästä reissusta ei muuta saanut niin ainakin kokemusta.
Nyt pitäiskin sitten treenata ihan törkeesti Seinäjoen KVtä varten, kun sinnekkin ollaan keritty jo ilmoittautua. Mulla ei vaan oo hajuakaan miten, tai siis kyllä nyt jotain käryä on mutta kuitenkin. Koiralla olis kyllä potentiaalia vaikka mihin (kotona se kyllä osaa periaattella) Mutta tällä emännällä taitaa kyllä mennä sormi suuhun nyt.
Alkaa tapahtua se, mistä joskun ennen koiran ottoa stressasin, Mitäpä jos mä pilaan sen koiran?
Okei, ihan vakavissaan meillä menee loistavasti. Koira on sisäsiisti ja ruoka maistuu. Meidän pieni vauva on jo 7kuinen ja mä mietin et mihin tää aika oikein menee. Eilenhän se vasta meille tuli ja oli sellainen pieni nyytti. Nyt alkaa jo vaatteista löytyä koirankarvoja ja arvatkaas, mua ei ärsytä yhtään! Ehkä koittaa sekin päivä kun ei vaaleista koirankarvoista välittäisi mustissa housuissa, mutta sitä päivää ei meillä ole tulossa vielä pitkiin pitkiin aikoihin.
Ei osattaisi Jonin kanssa edes miettiä elämää ilman Oonaa, kyllä se niin rakkaus on ettei toista.
Oona tässä n. 6 kuukautta :)
