Ulkoilua

Taas on vierähtänyt tovi, joten on tässä nyt hetki aikaa kertoa kuulumisia kun Oona on tajukankaalla tossa mun vieressä. Niin, nämä kuvat on nyt sitten otettu 14.6 mutta tosiaan, koska aikaa ei oo oikein ollut en oo saanut pidettyä blogia mitenkään mahdottoman ajan tasalla. Noo, parhaansahan tässä vain yrittää tehdä. :)

Saatiin vieraaksi tälläkertaa Heidi, josta olikin hyvin suuri apu kun mentiin pihalle hieman Oonan kanssa leikkimään.

Oona oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa pesulla kotonaan. Tokihan kasvattaja oli sitä pessyt aikoinaan, mutta joka tapauksessa. Täytyy kyllä myöntää että oli elämäni ensimmäinen kerta mullakin ja mikä hauskinta Oona ei ollut yhtään sellainen pesulla olija kun olin aina kaikkien koirien kuvitellut olevan. Taisiis, kuvittelin että se on hirveää taistelua, suihkuverho on olohuoneessa, suihku on katosta lattiaan ihan märkä ja omistaja on enemmän shamppoossa kun koira. Mutta ei! Siinä se vain seisoi, ei kovin tyytyväisenä mutta oli vain ja odotti että sain hoidettua homman. Kuivaaminen oli kaikista hauskinta, kun pyyhkeellä villattiin edestakaisin kämppää, välillä föönasin ja välillä karstasin (!) sitten taas villattiin pyyhkeellä.

Oona on alusta asti meille tultuaan pelännyt karstaa.  Tai sitten minä oon ollut liiankin kiltti että oon antanut vain koiran pelleillä mun kanssa. Suihkun jälkeen mä vain tuumasin että nyt me muutan kammataan Oonan tukka ja kunnolla, ja niin me kammattiin. Oona tyytyi kohtaloonsa olla mun sylissä ja minä kampasin. Tässä kohtaa pitää nyt sanoa ettei mitään kuitenkaan tehty niin että Oonaa oltaisiin kamalasti pakotettu, mut eihän tästä nyt mitään tuu jos tulevaisuuden suunnitelmat on mitkä on.. Tai kun tulevaisuutta miettii niin karstan pitäis olla Oonan paras kaveri :D

Okei, ja sitten blogipäivityksen varsinaiseen aiheeseen. Ulkoiluun. Oona on kyllä aikamoinen duracel sillepäälle sattuessaan ja voi veljet mikä nenä sillä on! Oona löytää oikeasti joka ikisen linnunkakan, purkan (!) kepin, madon, tupakantumpin ja ties mitä muuta ällöä! On ollu kyllä oma hommansa pitää Oonaa silmällä ettei se oikeasti niele mitään purkkaa kun se on myrkkyä ja muutenkin, ei nuo mitkään mainitsemani asiat ole hyväksi koiralle..

Sitten toinen juttu on että kun Oona löytää jonkun hajun, sehän haistelee ja kulkee hajun perässä vaikka heikoille jäille.. Samalla se menettää ilmeisesti kuulonsa koska muulloin kun kutsun sitä se kyllä kääntyy kannoillaan ja tulee luokseni mutta ei kyllä todellakaan silloin kun joku haju on mielekkäämpi. :D

Onneksi tuo meidän etupiha on kohtuu turvallinen paikka pitää koiraa irti jotenka vaikka se nyt jonkun hajun löytää niin ennemmin mielenkiinto loppuu kun alkaa esimerkiksi autotie. Yhtäkkiä tuli mieleen että hetkinen, kerroinkohan tän jutun jo edellisessä postauksessa. Noo, en jatkakkaan tästä enempää siis. :)

Hölmö koira <3

Noutoleikki meillä onnistuu pihallakin jo tosi hyvin, kunhan lelu on mieluinen ja sopivan kokoinen.
Tennispallo ei siis kuulu vielä mieluisiin leluihin koska on Oonan suuhun liian iso. Kyllä se on hoksannut että jos pallosta ottaa ihan kulmurilla kiinni niin silloin se pysyy mukana, mutta mieluisimpia on pehmoiset ja pienet lelut.

Kuvien pallo oli ihan ykkösjuttu niin kauan kun se pysyi ehkänä. Tarkemmin, tämä pallo pysyi ehjänä tasan tän piha leikin. Pallo oli juuri sellainen pehmoinen ja kevyt että sen kanssa oli helppo juosta.

Tämänpäiväisiä kuvia on oikeasti niin paljon, että tällä materiaalilla olisin voinut tehdä vaikka kolme postausta, mutta koska koira kasvaa kokoajan ja jos alan tehdä kolme postausta pelkästään yhdestä päivästä.. Niin tämä blogi suoraa sanotusti tulee laahaamaan ainakin puoli vuotta. Jotenka, seuraavaksi hieman kuvasatoa päivän riehunnasta:

Seisotuskuva kolmekuisesta Oonasta.

Onpa se söpö!

Lopuksi riehuttiin vielä parhaimmista parhaimman lelun kanssa. Pieni vinkulelu joka on kyllä parhaiten pysynyt myös ehjänä, vaikka monenmoisia iskuja onkin jo kokenut.

Maailman paras koira

Viime postauksesta on niin paljon aikaa että oikeasti aivan hävettää. Paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon jää varmasti myös kertomatta. En edes tiedä mistä aloittaisin, koska Oonan kanssa eläminen on kyllä ollut todella rattoisaa ja hauskaa! Väsykin on ajoittain tullut, mutta kyllä mä niin nautin joka hetkestä ettei tosikaan.

Oonasta on kuoriutunut aikamoinen persoona, kyllähän kasvattaja mua jo hieman "varoitteli" että Oonasta löytyy paljon tempperamenttia, mutta mun mielestä näin on paljon parempi. Tempperamenttista koiraa kun on ymmärtääkseni helpompi muokata kuin arkaa, jota joutuu koko ajan vahvistaa.

Oona on nyt ollut meillä siis reilut kolme viikkoa ja nämä kuvat mitä postauksesta löytyy ovat viikon vanhoja. Oikein naurattaa katsoa kuinka pieni se oli vain viikko sitten, kun nyt Oonalla on jo hankaluuksia mahtua syliin. ;) Ei vaiskaa, kyllä se jotenkin kaivautuu syliin vaikka kuinka istuisin, harmi kun ei ole tullut otettua kuvaa mitä mielenkiintoisimmista asennoista. Mietinkin joskus että onkohan tuolla koiralla esim. selkärankaa ollenkaan?

Joni ja Oona keksi uuden leikin. Eli idea oli siis Jonilla se, ettei tarvitse olla maan tasossa mut lelu liikkuu kuitenkin, kun se vetää sitä Oonan omalla talutusnarulla. Täällä ne juoksi ympäri kämppää niin että molemmille tuli kuuma. Noita kahta on kyllä tosi hauska seurata, varsinkin kun Jonista ja Oonasta molemmista huomaa kuinka hauskaa niillä on. :)

Mä oon ihan tosi ylpee kyllä mun koirasta. Oona osaa jo mennä maahan, istua ja kieriä. :) Tosin, ei se tiedä sitä käskysanaa, mutta käsivinkin se ymmärtää. Lisäksi odota käsky sujuu riittävän hyvin, en oo vielä vaatinut siltä kun muutaman sekunnin paikallaan oloa esim. kun avaan etuovea, niin ovi ei aukea ennenkuin ollaan rauhassa ja mielellään istutaan. Samoin jos tulen sisälle niin että Oona on ollut kotona, niin ovi ei aukea ennenkuin se on rauhoittunut. Tänne käsky onnistuu kans kohtalaisen hyvin, etupihalla pystyy ihan luottavaisin mielin pitää koiraa irtikin kun tiedän ettei Oona jätä mua silmistään.. Takapihalla on taas Oonan mielestä tosi tylsää joten se viihdyttää itseään karkaamalla aina aidan ali tielle, joten eilen kävin ostamassa sille flexin. Joo, mä olin luvannut itselleni etten osta Oonalle ikinä flexiä, mutta on se tonne takapihalle vaan ihan jees kun koira saa kuitenkin juoksennella aavistuksen vapaammin kuin lyhyessä hihnassa. pst, eikä mun tarvi juosta Oonan perässä kun se juoksee edestakaisin. :D Joo, voishan tuon takapihan aitaan laittaa jotain kanaverkkoa  esimerkiksi, mutta kattotaan ku ollaan sellainen Jonin kanssa laitettu niin seuraavana päivänä tulee hallitukselta valitusta ettei sellaista saa olla.

Syömään vinkkikin on kyllä Oonalla hallussa, lisäksi se tietää että jos mikro piippaa niin se saa pian ruokaa. (Oona tykkäs syödä lämmintä nappulaa) Mutta, nyt me ollaan vaihtamassa tässä pikkuhiljaa pelkkään kuivaan nappulaan niin eipä jää jäljelle kun tuo syömään -sana. Oona tulee kyllä reippaasti ruokakupille, käy haistamassa ja ottaa pari askelta poispäin kupista ja laittaa istuen. No, jos navut taas on lattialla niin sieltä ruoka kyllä menee, vaikka kyllä se silloinkin välillä unohtaa että mitäs tässä nyt ollaan tekemässä. Joka tapauksessa, tärkeintä on että se kuitenkin syö. Voisko olla että Oona on jo sen verran nainen että sitä häiritsee jos korvat on tiellä/menee likaseksi? Taisiis, kun Oona on tosi tarkka korvistaan, se moittii kamalasti jos putsaan sen korvakarvoja. hmm.. No, pitää tutkailla. Onko teillä mulle vinkkejä?

12.6.2012 Oona painoi 3,6kg

Oona on saanut myös paljon paljon vieraita näinä viikkoina ja yhden ystäväni ja Oonan sain ikuistettua myös kameraan. Oona on kyllä aikamoinen sylivauva, kaikkien sylit on maailman parhaita mutta Mamin syli on ykkönen. Hieno homma siis että Oona malttaa mennä myös ystävieni syliin ja saattaa jopa nukahtaa, koska ystäväni ovat kyllä odottaneet minun koiraani miltei yhtä lailla. Ainakin ensimmäinen sähköposti "hyväksytettiin" ainakin kuvan henkilöllä Jennalla, koska halusin olla varma etten spostissa ainakaan valehtele, tai liioittele. Tai, kyllä te varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan. :) (Muille tiedoksi, että se mun ensimmäinen sposti oli ainakin A4 kokoinen, että siinä on ollut kyllä itse kullakin oma hommansa. Mutta se kannatti <3 )

Valokuvat on otettu Canonin 1100D järjestelmäkameralla ja objektiivina toimii perus kitti. Mut, millaset asetukset pitää oikeasti olla että saa juoksevasta koirasta kuvan? Mä en ymmärrä.. Siis näitä mitä nyt oon yrittänyt ottaa niin joka kuvassa on vaan ehkä ruskeaa läikkä tai ei koiraa ollenkaan. :D Apua kaivataan.. Ja pahasti..

Jep, On se vaan oikeasti maailman paras koira. 

Videoyritys part1

No? Toimiiko nyt?