Maailman paras koira

Viime postauksesta on niin paljon aikaa että oikeasti aivan hävettää. Paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon jää varmasti myös kertomatta. En edes tiedä mistä aloittaisin, koska Oonan kanssa eläminen on kyllä ollut todella rattoisaa ja hauskaa! Väsykin on ajoittain tullut, mutta kyllä mä niin nautin joka hetkestä ettei tosikaan.

Oonasta on kuoriutunut aikamoinen persoona, kyllähän kasvattaja mua jo hieman "varoitteli" että Oonasta löytyy paljon tempperamenttia, mutta mun mielestä näin on paljon parempi. Tempperamenttista koiraa kun on ymmärtääkseni helpompi muokata kuin arkaa, jota joutuu koko ajan vahvistaa.

Oona on nyt ollut meillä siis reilut kolme viikkoa ja nämä kuvat mitä postauksesta löytyy ovat viikon vanhoja. Oikein naurattaa katsoa kuinka pieni se oli vain viikko sitten, kun nyt Oonalla on jo hankaluuksia mahtua syliin. ;) Ei vaiskaa, kyllä se jotenkin kaivautuu syliin vaikka kuinka istuisin, harmi kun ei ole tullut otettua kuvaa mitä mielenkiintoisimmista asennoista. Mietinkin joskus että onkohan tuolla koiralla esim. selkärankaa ollenkaan?

Joni ja Oona keksi uuden leikin. Eli idea oli siis Jonilla se, ettei tarvitse olla maan tasossa mut lelu liikkuu kuitenkin, kun se vetää sitä Oonan omalla talutusnarulla. Täällä ne juoksi ympäri kämppää niin että molemmille tuli kuuma. Noita kahta on kyllä tosi hauska seurata, varsinkin kun Jonista ja Oonasta molemmista huomaa kuinka hauskaa niillä on. :)

Mä oon ihan tosi ylpee kyllä mun koirasta. Oona osaa jo mennä maahan, istua ja kieriä. :) Tosin, ei se tiedä sitä käskysanaa, mutta käsivinkin se ymmärtää. Lisäksi odota käsky sujuu riittävän hyvin, en oo vielä vaatinut siltä kun muutaman sekunnin paikallaan oloa esim. kun avaan etuovea, niin ovi ei aukea ennenkuin ollaan rauhassa ja mielellään istutaan. Samoin jos tulen sisälle niin että Oona on ollut kotona, niin ovi ei aukea ennenkuin se on rauhoittunut. Tänne käsky onnistuu kans kohtalaisen hyvin, etupihalla pystyy ihan luottavaisin mielin pitää koiraa irtikin kun tiedän ettei Oona jätä mua silmistään.. Takapihalla on taas Oonan mielestä tosi tylsää joten se viihdyttää itseään karkaamalla aina aidan ali tielle, joten eilen kävin ostamassa sille flexin. Joo, mä olin luvannut itselleni etten osta Oonalle ikinä flexiä, mutta on se tonne takapihalle vaan ihan jees kun koira saa kuitenkin juoksennella aavistuksen vapaammin kuin lyhyessä hihnassa. pst, eikä mun tarvi juosta Oonan perässä kun se juoksee edestakaisin. :D Joo, voishan tuon takapihan aitaan laittaa jotain kanaverkkoa  esimerkiksi, mutta kattotaan ku ollaan sellainen Jonin kanssa laitettu niin seuraavana päivänä tulee hallitukselta valitusta ettei sellaista saa olla.

Syömään vinkkikin on kyllä Oonalla hallussa, lisäksi se tietää että jos mikro piippaa niin se saa pian ruokaa. (Oona tykkäs syödä lämmintä nappulaa) Mutta, nyt me ollaan vaihtamassa tässä pikkuhiljaa pelkkään kuivaan nappulaan niin eipä jää jäljelle kun tuo syömään -sana. Oona tulee kyllä reippaasti ruokakupille, käy haistamassa ja ottaa pari askelta poispäin kupista ja laittaa istuen. No, jos navut taas on lattialla niin sieltä ruoka kyllä menee, vaikka kyllä se silloinkin välillä unohtaa että mitäs tässä nyt ollaan tekemässä. Joka tapauksessa, tärkeintä on että se kuitenkin syö. Voisko olla että Oona on jo sen verran nainen että sitä häiritsee jos korvat on tiellä/menee likaseksi? Taisiis, kun Oona on tosi tarkka korvistaan, se moittii kamalasti jos putsaan sen korvakarvoja. hmm.. No, pitää tutkailla. Onko teillä mulle vinkkejä?

12.6.2012 Oona painoi 3,6kg

Oona on saanut myös paljon paljon vieraita näinä viikkoina ja yhden ystäväni ja Oonan sain ikuistettua myös kameraan. Oona on kyllä aikamoinen sylivauva, kaikkien sylit on maailman parhaita mutta Mamin syli on ykkönen. Hieno homma siis että Oona malttaa mennä myös ystävieni syliin ja saattaa jopa nukahtaa, koska ystäväni ovat kyllä odottaneet minun koiraani miltei yhtä lailla. Ainakin ensimmäinen sähköposti "hyväksytettiin" ainakin kuvan henkilöllä Jennalla, koska halusin olla varma etten spostissa ainakaan valehtele, tai liioittele. Tai, kyllä te varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan. :) (Muille tiedoksi, että se mun ensimmäinen sposti oli ainakin A4 kokoinen, että siinä on ollut kyllä itse kullakin oma hommansa. Mutta se kannatti <3 )

Valokuvat on otettu Canonin 1100D järjestelmäkameralla ja objektiivina toimii perus kitti. Mut, millaset asetukset pitää oikeasti olla että saa juoksevasta koirasta kuvan? Mä en ymmärrä.. Siis näitä mitä nyt oon yrittänyt ottaa niin joka kuvassa on vaan ehkä ruskeaa läikkä tai ei koiraa ollenkaan. :D Apua kaivataan.. Ja pahasti..

Jep, On se vaan oikeasti maailman paras koira.