 |
| eikö ookki Oonan nenä ruskettunut? Onhan? |
Ollaan oltu nyt superpaljon pihalla kun ehkä kolmanneksi parasta maailmassa on auringonpaiste. ;)
Mulla on ihan hirvee treeni-into johtuen ehkä siitä, että päästiin Lapuan koiraharrastajien järjestämälle kiva koirakansalainen -kurssille. Kurssilla käydään läpi kaikkia ihan perusjuttuja, lista alla:
Harjoitusten ja testin osa-alueet:
• vieraan ihmisen hyväksyminen
• koira istuu kauniisti silitettävänä
• tutkiminen ja hoitaminen
• vetämättä kävely
• ihmisjoukon läpi kulkeminen
• istuminen ja maahanmeno sekä paikallaan pysyminen
• luoksetulo kutsuttaessa
• koirien kohtaaminen
• koiran reaktio häiriöön
• omistajan odottaminen
Mun täytyy nyt sanoa, että oon ihan rehellisesti yllättynyt miten fiksu mun koira oikeasti onkaan ja minkälaisella fiiliksellä se oikeasti haluaa oppia kaikki jutut mitä ikinä oonkaan Oonan kanssa touhunnut.
Esimerkiksi paikallaan pysyminen, vaikka me ei varsinaisesti olla treenattu paikalla pysymistä vielä ollenkaan niin silti Oona hoksas sen niin nopeasti että ekalla treenikerralla pystyi jo helposti kääntymään koiraan selin ja käväistä kolmen metrin päässä koirasta. Lisäksi ollaan saatu ohjaajalta paljon positiivista kehua kontaktista jota mä oon pitänyt miltei päivänselvänä asiana.
Vieraan ihmisen hyväksyminen tarkoittaa siis sitä, että tuntematon ihminen tulee mun luokse, tervehtii mua ja koira ei periaatteessa saisi olla tästä uudesta ihmisestä millänsäkkään. Tietysti mulla oli aluksi sellainen fiilis että nojoo tää on "tuhoon tuomittua" kun Oona vaan niin rakastaa kaikkia ettei se perseen maassa pitäminen tuu mitenkään onnistumaan.. Mutta höh! tokalla kerralla kun ohjaaja tuli tykö Oona jo hoksas että aaa, mun pitää siis istua tässä vaan nätisti niin mä saan nameja!
Ihmisten ohittaminen taasen on esimerkki tilanteessa se että ollaan torilla missä on paljon ihmisiä, koiran tulis kulkea tässä ihan vierellä eikä mitään tai ketään ohitettaessa saa nuuskuttaa tms.. No taas mä ajattelin että ei tuu mitään mutta toi pikkukoira yllätti mut taas! Me suoriuduttiin tehtävästä niin hyvin että ohjaajakin jo sano et alkaa nakella tähän jalkoihinsa jotain nakkeja et saatais vähä lisää haastetta. Toi pikkukoira kulki mun kyljessä kiinni niin hienosti että olin ehkä haljeta onnesta ja ylpeydestä!
Okei, eli meillä kulkee treenit tosi hyvin, se tuli varmaan selväksi. Tätä kiva koirakansalainen -kurssia meillä on jäljellä enää yks treenikerta ja sitten vikakerta oliskin tenttipäivä. Toivon mukaan tenttipäivänä menee yhtä hienosti kun treeneissä! Mitenkään yli paljonkun ei olla keritty ahertaa kun mulla on ens kuussa pääsykokeet. :o
Noniiiin ja sitten aiheesta toiseen, sain semmoisen hennon kauniin pyynnön että pitäis ottaa Oonasta uusi seisotuskuva.. Noo, mä taisinkin puhelimessa jo kasvattajalle sanoa että on tää vähän pirun hankalaa yksin ottaa ja kun toi mun mies ei oikein ymmärrä minkälainen sen kuvan pitää olla.. Alla olevasta kuvasta voinettekin päätellä että Jonilla tais olla silmät kiinni kuvaa ottaessaan. ;) Tai, näkyyhän siinä nyt selkä!
Lievän kiljunnan ja ronskin opastuksen jälkeen saatiin kuin saatiinkin onnistunut kuva, vaikken mä ihan rehellisesti oo kyllä tähänkään tyytyväinen.. :D Mutta, on se nyt parempi kun toi ylempi! :D
