Seinäjoki KV ja Jyväskylä erkkarit

Käväistiin Seinäjoella 28.10 Kansainvälisissä näyttelyissä ja olihan tuo kokemus!  =) Tuomarina meillä oli joku Deschuymere Norman Belgiasta ja arvostelu kuuluu raaka suomennoksella näin:

" Saksipurenta, femiininen pää ja hyvä kallo, hieman ??? lihas, Nenän tulee olla kokonaan musta. Hyvä korvien kiinnitys, hyvä kaula. Valuva selkä. Hyvä hännänkiinnitys, hyvä rinta, hyvät kulmaukset, hyvä liikkeessä, hyvä häntä."

Tultiin toiseksi ja saatiin kunniapalkinto!

Oona ja Tuuli

Päivä oli pitkä ja koirat pääsi välillä häkkiin lepäilemään.

Lopuksi mentiin koko poppoo koirapuistoon. Myös kasvattaja koirineen pääsi, joten koirapuisto oli täynnä ruskeita karvakamuja :)


Viimeviikonloppuna oli myös erikoisnäyttelyt. Tälläkertaa tuomarina oli Urschitz Iris Austraaliasta.
 Raaka käännös arvostelusta kuuluu näin:

" 7kuinen ruby narttu, hyvä pää, naisellinen ulkomuoto, hyvin asettuneet silmät ja korvat, oikea purenta, hyvä selkälinja, riittävä rinta ikäiselleen, hyvät kulmaukset, liikkuu hyvin, hyvä väri."

Nyt ei Oonaakaan jännittänyt niin paljon kuin Seinäjoen näyttelyissä joten saimme nähdä heiluvaa häntääkin välilllä. :)

Tuomari seisotti pentuja todella kauan. Onneksi Oona malttoi olla aika mukavasti paikoillaan.. Tainno, mikäs siinä seistessä kun hyväskää tippuu suuhun kokoajan :)

Lakun jälkeläisluokka, oltiin vieläpä ekoja ;)

Kasvattajaluokkaankin mua pyydettiin! Oli kyllä aikamoinen kunnia. :)

Alfapet's päivät 2012

Eli tarkemmin sanottuna kasvattajapäivät. Tai kuten äiti sanoi, suvun kokoontumisajot. Päivää saatiin aluksi viettää hyvinkin aurinkoisissa merkeissä ja vaikka illasta hieman satoikin, ei tunnelma latistunut laisinkaan. Päivään mahtui kaikenlaista, rallytoko oppia, leikkejä, syöpöttelyä, jutustelua, kahvitteluja, ihmettelyä, kilpailua ja hieman allekirjoittaneen opastamaa hierontaa.

Meillä starttasi auto jo hyvissä ajoin aamulla, mutta silti oli tunne että ollaan myöhässä. Navigaattori osasi suoraa Hietikoiden mökille eikä eksytty vaikka käytiin pyörähtämässä myös Uuraisten keskustassa.

Muistan, kun Oonaa hakiessa sanoin Tarjalle ja Artolle, että viimeistään Alfapet's päivillä nähdään ja meistä varmasti kaikki ajatteli että siihen on tosi pitkä aika. Nyt tuntuu että Oona vasta eilen oli sellainen pieni pallero jota ensimmäisen kerran menimme katsomaan. No, nyt Oona muistaa jo että aina kun ovesta mennään ulos, niin ainakin 5 sekunnin päästä mennään takaisin sisään koska oon unohtanut jotain tärkeää sisään (kuten vaikka kakkapussin).

Mutta, mielestäni kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten seuraavaksi päivän tapahtumat kuvina:

Oonan veljien perheistä kaksi pääsi tulemaan, Jee! Meidän arkajalka, joka sitten kyllä alkuhaisteluiden ja muun jälkeen intaantui myös leikkimään:

Oona, Simo ja Sidu

Oona ja veljet opiskelevat Rally-tokoa. (Mikä asento!) :D

Sitten ihmeteltiin myös vähän isompia koiria, eikä näidenkään kanssa ongelmia tullut :)

Oonalla (ja mulla!!) on ollut selvästi Simoa ikävä.. Aivan yhtä suloinen ja syötävä se oli taasen. Noilla kahdella on kyllä joku erityinen suhde. Ei Oona muiden kanssa niinkään leikkinyt, mutta jos Simo vähänkään oli kuvioissa aina pompittiin ja juostiin karkuun.

Hurmaava Laku, Oonan isukki.

Ensimmäisessä kuvassa hieman aseteltiin, huomatkaa vaaleatukkainen linssilude. Toinen kuva jo hieman onnistuikin sitten:

 Kuvassa Laku, Oona, Simo ja Nuka

Kotimatka meni nukkuessa. Johan sitä kuusi vai seitsemän tuntia riehuttiin yhtä soittoa! Mehut oli vähissä vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten virtaa taas olikin vaikka koko kylälle. :)

Nyt täytyy rientää nukkumaan että jaksaa aamulla herätä töihin. Pahoitteluni myös että odottamassanne päivityksessä on kestänyt näin kauan.. Oikeasti, vaikka kasvattajapäivistä on jo ties kuinka kauan, sain ja ennätin ottaa vasta nyt kuvat pois edes kamerasta. :D


Ps. Oonan kulmurit on pudonneet!

Ensimmäinen yö

Nyt se päivä sitten on koittanut, koiran haku päivä! Voitte vain kuvitella miten mua jännitti koko viikonlopun, nyt kun sai oikein luvan kanssa jännittää! Kaksi viimeistä viikkoa olen siis ollut tampereella viimeisessä hierojanäyttötutkinnossa eikä oikein oo ollut sijaa muille ajatuksille kuin koululle. Vaikka Oona on kyllä aika lahjakkaasti ollut ajatuksissa kokoajan. Onneksi pääsin kuitenkin näytöstä läpi. Ja tätänykyä täällä kirjoitteleekin sitten aivan uunituore Koulutettu Hieroja!

Sitten olin vielä viikonlopun koirahierontakurssilla ja kun sitten yhdeltä vihdoin sunnuntaina starttasin auton Kauhajoella, olo oli sanoinkuvailematon. "Olenko mä oikeasti lähdössä hakemaan itselleni koiraa?"

Annettiin pentujen telmiä "Viimeiset leikkinsä" jotta Oonan pitkähkö automatka ja ensimmäinen yö niin Oonalla, kuin Simollakin sujuisi paremmin. Meillä ainakin Oona nukkui tosi hyvin, vaikka sitä veljeä vähän pitikin aluksi etsiä. Mä aion opettaa nyt alustavasti niin, että Oona nukkuu omassa häkissään yö ja päiväunet, koska meidän sänky on tosi korkea eikä se vielä pysty hypätä niin korkealle. Toinen mikä huolettaa on se, että mitäs jos se putoaa? Joten siksi häkki.2-3 aikaan yöllä heräsin siihen että mulla alkoi jotkut äidinvaistot pelaamaan ja sitten kun vilkaisin mitä koira tekee, siellähän se istui isot silmät suoraa muhun päin vahdaten. Yöllisen vessareissun jälkeen se nukkui koko loppuyön hyvin.

Jos oonassa joku kasvaa niin ainakin korvat!

Oona on aikamoinen sylivauva, kotonakin nyt tänään se on hirveästi hakenut turvaa sylistä ja hyvä vain, saakin mun puolesta tykätä sylissä olosta. ;)

Alan ymmärtää kokoajan enemmän ja enemmän sen miten vaikea on oikeasti ottaa koiranpennusta onnistuneita kuvia!

Matka sujui hyvin, muutamaa pientä inahdusta lukuunottamatta ja sillointällöin Oona painoikin päänsä maahan ja nukkui. Joni ajoi Oonan mielestä autolla miten sattuu, koska jokaisen pompun ja kurvin jälkeen Oona tarkisti multa et pitääkö tähän pomppuun nyt reagoida. Hih, ompas kyllä mukavaa.

Meillä on mennyt oikein mukavasti, ruokaa menee, leikkii, kakkii, pissii ja nukkuu! Nytkin se nukkuu kun kirjoitan tätä, melko helppo pentu kun toinen on taju kankaalla suurimman osan päivästä! Tai sitten leikin sen kanssa liian rajusti ja se väsyy siksi. No, en tiedä.

Voitteko kuvitella! Me opittiin jo nouto sana :D Ihan vahingossa.. Joni alkoi illalla heitellä sille tuommosta pehmolelua ja se nouti sen meille joka kerta!

Lisäksi illalla onnistui jo melko hyvin tänne käsky, illallakun ei ollut mitään häiriötekijöitä. No, päivällä ei niinkään enää toiminut, Oona kävi naapurissa ja aidan toisella puolella (!). Siellä kuitenkin menee aina silloin tällöin autoja, niin täytyy ruveta olemaan tarkkana.

Vielä yksi loistava kuva Simosta, on se vaan jotenkin niin yli suloinen kans! =) Kuva sinänsä ei ole tarkennukseltaan onnistunut, mutta mun mielestä Simo näyttää tässä niin hölmön suloiselta että oli pakko julkaista tämäkin.

Ensimmäinen yhteiskuva

Kuudes Hauvahaasteen aihe on mistä kaikki alkoi. Ohjeet kuuluvat näin:


6. Mistä kaikki alkoi
Sinun ja koirasi ensitapaaminen,
ensimmäinen yhteiskuva sinusta ja koirastasi.

Tässä siis ensimmäinen kuva minusta ja Oonasta. Kuva on otettu kännykällä koska aluksi en malttanut hakea kameraa autosta ollenkaan. Kamalakun toinen on jo muka kasvanut vaikka kuinka paljon! se oli niin pieni, nyt se on jo rasavilli durasel :D

Tänään on jäljellä enää 7 päivää! ja ensi sunnuntaina tähän aikaan luultavasti jo peuhataan Oonan kanssa niin kovasti, että postauksetkin jäävät hetkeksi hiljaiselolle. (Tai sitten ei!) 

Kakkostreffit osa 2

Kuvasatoa vielä lauantaisesta reissusta. =) Kuvia tosiaan tuli niin paljon, että en halunnut laittaa niitä kaikkia samaan postaukseen. Oona oli kyllä mallikas sylissä olija! Heti kun siitä otti kiinni niin se rentoutui, ja vain oli. Mahtavuutta, Oonasta tulee viimesen päälle sylikoira! Se vain tyytyi kohtaloonsa eikä sillä ollu mihkään kiirus.

Tuli testattua pantakin sitten. Ainakin nyt se vaikutti juuri hyvän kokoiselta. :)

Me istuttiin kahvipöydässä kun pennut sitten viimein väsähti. Kaikki neljä lahos pöydän alle somasti. hihi :) Onko söpömpää kun nukkuva pentu?

Ja vielä alla ehkä maailman onnellisin koiran omistaja:

Ensimmäiset pennut haetaankin sitten jo ensi viikolla.. Ärsyttävää että itse pitää odottaa vielä kolme viikkoa, mutta parempi näin! Pääsee koulusta niin sitten on oikeasti aikaakin pennulle.

Kakkostreffit osa 1

Voi jehna, voi jehna, Voi jehnan JEHNA!

Olipa ihanaa ihanaa ihanaa käydä katsomassa Oona tytteliä ja poikia pitkästä aikaa.. Kamera on taas laulanut koko reissun tosi ahkerasti koska en tosiaankaan käsittänyt miten vaikea voi olla saada pennuista hyviä kuvia! :D No, jos kuvia parin tunnin vierailusta tuli 108 kpl niin luultavasti niistä on edes pari onnistunut.. Tässä ensin mielestäni hauskoja tilanne kuvia.

Pennuista oli tosi vaikea pysyä selvillä että kuka on kuka, koska meno oli niin hurjaa! Välillä aina arpoi lattialta yhden pennun ja katsoi "olisiko tämä Oona" :) Hurjan hauskaa oli, kauhea ikävä tuli ja taas koko matkan jännitti! Me ei olla Jennin kanssa varmaan ikinä istuttu autossa niin vakavina ja hiljaa kuin mitä me oltiin kun Uuraisiin lähdettiin! Takaisin kun tultiin niin kummallakin oli vain pennun kuvat silmissä, haha.. 

Enää kolme viikkoa! Kolmen viikon päästä mulla on siis koira.. Jännä vain että ennen sitä pitäis vielä valmistua koulustakin ja uuteen hakea.. :D Kuinka mä kerkeen..

Tässä voi melkein nähdä pentujen naskalihampaat.. Vähän noi puri lujaa! Yksin poika oikeen ettimällä etsi mun akillesjänteen ja upotti naskalinsa ihoon. Vähä otti kipiää :D

Oona antoi kans selkään mun kameran nauhalle.. :D

Päästiin todistamaan ensimmäisiä seisotusharjotuksiakin! Nättinä oli kaikki! Oonaki vaikutti ihan luonnonlahjakkuudelta. ;) Vaikka siis ehkä mun ei kannata sanoa mitään ku tämä seisotus oli ehkä elämäni kolmas seisotus minkä yleensäkkään oon nähnyt..

Pakko vielä kertoa Simosta.. Jestas että siinä oli kyllä aikamoinen pakkaus! Siitä tulee kyllä aikamoinen koira! Ensimmäisenä aina kokoajan tutkimassa uudet asiat kuten mun laukku ja kamera :D Simo kyllä valloitti mun sydämmestä kans osan.. Kaikki ne oli kyllä yli ihania taas ja valtavasti olivat kasvaneet!

Ens saanut yhtäkään kuvaa siitä, mutta Oona roikkui äitinsä korvakarvoissa kokoajan :D Oli kyllä aika huvittavan näköistä kun Suvi vain kävelee eteenpäin ja raahaa yhtä kakaraa perässään =)

Haaveilua

Mahtavia temppuja osaa tämä pieni karvapallo =) Tästä saa kyllä mahtavia ideoita ja ehkä myös tämän videon myötä minäkin alan ymmärtää että koirien temppukoulutuksessa on oikeasti vain mielikuvitus rajana :)

Mä haluan ainakin, että Oona osaa jotain erikoista. Tämän videon myötä silmät ovat auenneet enemmän. Mitähän erikoista/erikoisempaa sitä enää edes keksisi?

Ensitreffit

Oli aika jännittävä päivä.. viime lauantaina siis lähdimme Jonin ja äidin kanssa katsomaan pientä Oona vauvaa ensimmäistä kertaa ja kyllähän jännitti! Auto starttasi klo 10 lapualta ja oltiin sitten perillä Uuraisissa siinä yhden aikana kun pysähdyttiin kahville matkalla. Tarja ja Suvi oli ovella iloisena vastassa ja heti kun astuin sisälle unohdin kaikki mitä piti kysyä ja sanoa.. Haha! Suvi oli aivan täydellinen, ihana cavalieeri, juuri sellainen kun millaisen itsekkin haluan.

Eikö ole ihana! Ai että ♥

Vellomisen jälkeen oli hyvä ruveta nukkumaan :)