Niinkuin otsikostakin jo näkyy, on täällä oltu hiljaiselolla ja ns. "aivot narikassa" Jyväskylän näyttelyjen jälkeen. Ei olla tehty yhtään mitään muuta kun vain nautittu toisistamme, hihnanjatke on paiskinut töitä ja paljon on myös naurettu Jonin kanssa lumessa telmivälle Oonalle. :)
Oonalla alkoi Erkkareiden jälkeen ekat juoksutkin ja alkaa totuus valjeta mullekkin, mun pienestä vauvasta alkaa pikkuhiljaa kasvaa aikuinen nainen ja pentuvaihe on pian taakse jäänyttä elämää. Vielä on kyllä muistissa hyvin ensimmäiset Oonan kanssa vietetyt viikot kun keskellä yötäkin noustiin käymään koiran kanssa ulkona, jotta se olisi mahdollisimmat nopeasti sisäsiisti.. Turhaa sitäkin piti hermoilla. hihi :)
Joulukin meni ohitse yhdessä viuhahduksessa, ei ehditty lähettää ainuttakaan joulukorttia, viimeiset joululahjatkin paketoitiin vasta 24 päivä ja ainut paketti mikä on menossa postiin ei ole vielä edes valmis. Mutta aina oon ollut vähän sillä kannalla, että parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Okei, ehkä riittää lätinä ja seuraavaksi saattekin ihastellu TonttuOonaa joulkorttitouhuissa!
Käväistiin Seinäjoella 28.10 Kansainvälisissä näyttelyissä ja olihan tuo kokemus! =) Tuomarina meillä oli joku Deschuymere Norman Belgiasta ja arvostelu kuuluu raaka suomennoksella näin:
" Saksipurenta, femiininen pää ja hyvä kallo, hieman ??? lihas, Nenän tulee olla kokonaan musta. Hyvä korvien kiinnitys, hyvä kaula. Valuva selkä. Hyvä hännänkiinnitys, hyvä rinta, hyvät kulmaukset, hyvä liikkeessä, hyvä häntä."
Tultiin toiseksi ja saatiin kunniapalkinto!
Oona ja Tuuli
Päivä oli pitkä ja koirat pääsi välillä häkkiin lepäilemään.
Lopuksi mentiin koko poppoo koirapuistoon. Myös kasvattaja koirineen pääsi, joten koirapuisto oli täynnä ruskeita karvakamuja :)
Viimeviikonloppuna oli myös erikoisnäyttelyt. Tälläkertaa tuomarina oli Urschitz Iris Austraaliasta.
Raaka käännös arvostelusta kuuluu näin:
" 7kuinen ruby narttu, hyvä pää, naisellinen ulkomuoto, hyvin asettuneet silmät ja korvat, oikea purenta, hyvä selkälinja, riittävä rinta ikäiselleen, hyvät kulmaukset, liikkuu hyvin, hyvä väri."
Nyt ei Oonaakaan jännittänyt niin paljon kuin Seinäjoen näyttelyissä joten saimme nähdä heiluvaa häntääkin välilllä. :)
Tuomari seisotti pentuja todella kauan. Onneksi Oona malttoi olla aika mukavasti paikoillaan.. Tainno, mikäs siinä seistessä kun hyväskää tippuu suuhun kokoajan :)
Lakun jälkeläisluokka, oltiin vieläpä ekoja ;)
Kasvattajaluokkaankin mua pyydettiin! Oli kyllä aikamoinen kunnia. :)
Mitäpä tästä reissusta edes kertoisi.. Ainakin kauhea treenikuume jäi.
Työvuoroissa oli järjestelemistä että ensiksikin edes päästiin, ja kun sitten mätsäri päivä koitti, satoi vettä. Onpahan "first-time" kokemuslistalla nyt sitten tuokin. Mätsärit alkoivat melko myöhään (klo 17) joten osasin odottaa ettei Oona ole parhaimmassa vedossa. Rakkaalla kun on iltapäiväuni aika juuri tuolloin. :)
Kehät alkoivat ja odottelimme omaa vuoroamme. Vuoro alkoi lähestyä ja aloin herätellä Oonaa horroksesta. No, ei ollutkaan ihan helppoa saada väsynyt koira takaisin raiteilleen joten blörinäksihän se meni koko kehä. Oona juoksi jotenkin sivuttain koko ajan, hyppi, pomppi ja loikki vieressä, hermoili kun ei saanut koko namia mun kädestä heti, tuomari ei antanu ees mahdollisuutta seisottaa Oona hyvin pöydälle ja mä unohdin ottaa hupun pois päästä. Sininen nauha tuli ja sinisten kehässä pudottiin ekojen mukana pois. Että sellainen reissu. No, se eka mätsäri kokemus menikin ihan liian hyvin! :D Jos tästä reissusta ei muuta saanut niin ainakin kokemusta.
Nyt pitäiskin sitten treenata ihan törkeesti Seinäjoen KVtä varten, kun sinnekkin ollaan keritty jo ilmoittautua. Mulla ei vaan oo hajuakaan miten, tai siis kyllä nyt jotain käryä on mutta kuitenkin. Koiralla olis kyllä potentiaalia vaikka mihin (kotona se kyllä osaa periaattella) Mutta tällä emännällä taitaa kyllä mennä sormi suuhun nyt.
Alkaa tapahtua se, mistä joskun ennen koiran ottoa stressasin, Mitäpä jos mä pilaan sen koiran?
Okei, ihan vakavissaan meillä menee loistavasti. Koira on sisäsiisti ja ruoka maistuu. Meidän pieni vauva on jo 7kuinen ja mä mietin et mihin tää aika oikein menee. Eilenhän se vasta meille tuli ja oli sellainen pieni nyytti. Nyt alkaa jo vaatteista löytyä koirankarvoja ja arvatkaas, mua ei ärsytä yhtään! Ehkä koittaa sekin päivä kun ei vaaleista koirankarvoista välittäisi mustissa housuissa, mutta sitä päivää ei meillä ole tulossa vielä pitkiin pitkiin aikoihin.
Ei osattaisi Jonin kanssa edes miettiä elämää ilman Oonaa, kyllä se niin rakkaus on ettei toista.
Eli tarkemmin sanottuna kasvattajapäivät. Tai kuten äiti sanoi, suvun kokoontumisajot. Päivää saatiin aluksi viettää hyvinkin aurinkoisissa merkeissä ja vaikka illasta hieman satoikin, ei tunnelma latistunut laisinkaan. Päivään mahtui kaikenlaista, rallytoko oppia, leikkejä, syöpöttelyä, jutustelua, kahvitteluja, ihmettelyä, kilpailua ja hieman allekirjoittaneen opastamaa hierontaa.
Meillä starttasi auto jo hyvissä ajoin aamulla, mutta silti oli tunne että ollaan myöhässä. Navigaattori osasi suoraa Hietikoiden mökille eikä eksytty vaikka käytiin pyörähtämässä myös Uuraisten keskustassa.
Muistan, kun Oonaa hakiessa sanoin Tarjalle ja Artolle, että viimeistään Alfapet's päivillä nähdään ja meistä varmasti kaikki ajatteli että siihen on tosi pitkä aika. Nyt tuntuu että Oona vasta eilen oli sellainen pieni pallero jota ensimmäisen kerran menimme katsomaan. No, nyt Oona muistaa jo että aina kun ovesta mennään ulos, niin ainakin 5 sekunnin päästä mennään takaisin sisään koska oon unohtanut jotain tärkeää sisään (kuten vaikka kakkapussin).
Mutta, mielestäni kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten seuraavaksi päivän tapahtumat kuvina:
Oonan veljien perheistä kaksi pääsi tulemaan, Jee! Meidän arkajalka, joka sitten kyllä alkuhaisteluiden ja muun jälkeen intaantui myös leikkimään:
Oona, Simo ja Sidu
Oona ja veljet opiskelevat Rally-tokoa. (Mikä asento!) :D
Sitten ihmeteltiin myös vähän isompia koiria, eikä näidenkään kanssa ongelmia tullut :)
Oonalla (ja mulla!!) on ollut selvästi Simoa ikävä.. Aivan yhtä suloinen ja syötävä se oli taasen. Noilla kahdella on kyllä joku erityinen suhde. Ei Oona muiden kanssa niinkään leikkinyt, mutta jos Simo vähänkään oli kuvioissa aina pompittiin ja juostiin karkuun.
Hurmaava Laku, Oonan isukki.
Ensimmäisessä kuvassa hieman aseteltiin, huomatkaa vaaleatukkainen linssilude. Toinen kuva jo hieman onnistuikin sitten:
Kuvassa Laku, Oona, Simo ja Nuka
Kotimatka meni nukkuessa. Johan sitä kuusi vai seitsemän tuntia riehuttiin yhtä soittoa! Mehut oli vähissä vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten virtaa taas olikin vaikka koko kylälle. :)
Nyt täytyy rientää nukkumaan että jaksaa aamulla herätä töihin. Pahoitteluni myös että odottamassanne päivityksessä on kestänyt näin kauan.. Oikeasti, vaikka kasvattajapäivistä on jo ties kuinka kauan, sain ja ennätin ottaa vasta nyt kuvat pois edes kamerasta. :D
Jep, Oltiin Oonan kanssa ihan ekoissa mätsäreissä ja kyllähän meitä, tai ainakin mua jännitti!
Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan että miten mätsäreissä toimitaan, mitkä ovat säännöt tai muutakaan. Mutta jotenkin me vaan selviydyttiin kehään asti.
Eka kehä alkoi niin että kuljettiin pareittain, Tuomari antoi meille punaisen nauhan ja kehä toverille sinisen.
Kun sitten ihmettelin että mitäs nyt, kysyin joltain tuntemattomalta että mitä tämä tarkoittaa niin sain kuulla että pääsin suoraa finaaliin! Oho..
Finaalikehässä tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan, putosimme ensimmäisten joukossa koska kehässä oli tosi paljon koiria. Jo alkujaan pentuluokassa oli 57 koirakkoa joten ruuhkaa riitti! Oonaa hieman jännitti muut lähellä olevat koirat ja mustakin tuntui etten ole enää täysillä matkassa kun finaalikehää sai kuitenkin odottaa kevyet kolme tuntia.. Sekin tuli yllätyksenä.. Arvaa kuka kävi seuraavana päivänä ostamassa itselleen (Ja Jonille joka lupas lähteä uudestaan!!) retkituolit.
Oona the arkajalka teki myös tuttavuutta toisiin koiriin, sen mitä uskalsi.. :D Onpa jännä, tätä kaveria Oona jännitti, mutta sitten olisi kyllä mennyt onnessaan moikkaamaan tanskandoggia! :D
Kehien välissä käytiin vähän ottamassa lepiä, Oona tuttuun tyyliinsä..
Kamerakin tilttasi.. Jep.. No, saimpa ainakin hyvän tekosyyn ostaa uuden objektiivin! :D Kitti rupeskin jo tuntumaan.. No.. Kitiltä.
Koira oli luonnonlahjakkuus, mutta Omistaja tarvitsee treeniä senkin edestä. :D
Äitee oli myös jännittämässä mukana. Oonan palvelusväki piti huolen että naama on kuosissa.
Ensin hieman päivitystä facebookki tilojen avulla:
Ekasta facebook tilasta sen verran, että kaapin ripojen syönti tapahtuu aina ja vain silloin kun istun ruokapöydässä. Silloinkun syön, multa ei saa huomiota, koska mä haluan syödä. Oona on fiksu ja on nyt sitten kehittänyt jonkun keinon millä se saa mun huomion kuitenkin. Toki uskon että vaavin ikeniäkin kutittaa, kun hampaiden vaihtumisaikakin on käsillä. Huomasin tuossa muuten että ainakin yksi etuhammas alhaalta on jo lähtenyt kävelemään mun huomaamatta! Kulmurien vaihtumiseen voi vielä tovi mennä, mutta kyllä tämä niin hassulta tuntuu, kun Oona vain kasvaa ja kasvaa. Saiskohan sitä mitenkään hidastettua?
Kamalasti oon ainakin Oonalle laulanut että "♫pysy aaiiiina pikkupentuna, koirana, älä koskaaan aikuistuuu♫"
Käytiin myös eläinlääkärillä ottamassa nelosen tehoste ja nyt sitten vielä viikon kun jaksaa odottaa niin päästään ottamaan muihin koiriin vähän paremmin kontaktia. Oona oli oikein reipas tohtorilla, ja vaikka raivotauti (?) rokote vähän kirveli, olisi se halunnut heti takaisin tohtorin huoneeseen kun sieltä poistuimme. :D
Kaikki oli kunnossa, karva kiiltää ja ei ole enää sellainen harmaa kun hilsepunkki saatiin strongholdilla eroon.
Sydän lyö tasaisesti, sekä hampaat ovat lähteneet muuntautumaan leikkaavaksi (!) Oonan hampaat menee nytten aika hauskasti limittäin, että tuli vain mieleen että miksei koirilla ole hammasrautoja? Mitä ikinä tarkoittaakaan leikkaava purenta, tohtori sanoi että aika lähellä ollaan jo oikeaa.. ..musta ne näyttää vain siltä niinku joku olis silmät kiinni heitelly hampaat suuhun. :D
Me on ruvettu nyt totuttelemaan heijastinliiviin ja no, ehkä se tottuu siihen jossain hamassa tulevaisuudessa:
(ps. piti hieman privatisoida musiikilla, kun höpistään taustalla kaikenlaista.. :D)
Lisäksi Oonalle on tullut joku pakkomielle laittaa oman naamansa mun naaman ja varsinkin Jonin naaman päälle. Kun puhaltaa, se menee ihan sekaisin. Luulen että tästä on jollain joku oma mielipiteensä, mutta meillä on ainakin hauskaa. :D
Jep, tässä tämän kertaiset! Hyvää yötä! Huomenna herättää kello jälleen 4:30 töihin.. Yök..
Taas on vierähtänyt tovi, joten on tässä nyt hetki aikaa kertoa kuulumisia kun Oona on tajukankaalla tossa mun vieressä. Niin, nämä kuvat on nyt sitten otettu 14.6 mutta tosiaan, koska aikaa ei oo oikein ollut en oo saanut pidettyä blogia mitenkään mahdottoman ajan tasalla. Noo, parhaansahan tässä vain yrittää tehdä. :)
Saatiin vieraaksi tälläkertaa Heidi, josta olikin hyvin suuri apu kun mentiin pihalle hieman Oonan kanssa leikkimään.
Oona oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa pesulla kotonaan. Tokihan kasvattaja oli sitä pessyt aikoinaan, mutta joka tapauksessa. Täytyy kyllä myöntää että oli elämäni ensimmäinen kerta mullakin ja mikä hauskinta Oona ei ollut yhtään sellainen pesulla olija kun olin aina kaikkien koirien kuvitellut olevan. Taisiis, kuvittelin että se on hirveää taistelua, suihkuverho on olohuoneessa, suihku on katosta lattiaan ihan märkä ja omistaja on enemmän shamppoossa kun koira. Mutta ei! Siinä se vain seisoi, ei kovin tyytyväisenä mutta oli vain ja odotti että sain hoidettua homman. Kuivaaminen oli kaikista hauskinta, kun pyyhkeellä villattiin edestakaisin kämppää, välillä föönasin ja välillä karstasin (!) sitten taas villattiin pyyhkeellä.
Oona on alusta asti meille tultuaan pelännyt karstaa. Tai sitten minä oon ollut liiankin kiltti että oon antanut vain koiran pelleillä mun kanssa. Suihkun jälkeen mä vain tuumasin että nyt me muutan kammataan Oonan tukka ja kunnolla, ja niin me kammattiin. Oona tyytyi kohtaloonsa olla mun sylissä ja minä kampasin. Tässä kohtaa pitää nyt sanoa ettei mitään kuitenkaan tehty niin että Oonaa oltaisiin kamalasti pakotettu, mut eihän tästä nyt mitään tuu jos tulevaisuuden suunnitelmat on mitkä on.. Tai kun tulevaisuutta miettii niin karstan pitäis olla Oonan paras kaveri :D
Okei, ja sitten blogipäivityksen varsinaiseen aiheeseen. Ulkoiluun. Oona on kyllä aikamoinen duracel sillepäälle sattuessaan ja voi veljet mikä nenä sillä on! Oona löytää oikeasti joka ikisen linnunkakan, purkan (!) kepin, madon, tupakantumpin ja ties mitä muuta ällöä! On ollu kyllä oma hommansa pitää Oonaa silmällä ettei se oikeasti niele mitään purkkaa kun se on myrkkyä ja muutenkin, ei nuo mitkään mainitsemani asiat ole hyväksi koiralle..
Sitten toinen juttu on että kun Oona löytää jonkun hajun, sehän haistelee ja kulkee hajun perässä vaikka heikoille jäille.. Samalla se menettää ilmeisesti kuulonsa koska muulloin kun kutsun sitä se kyllä kääntyy kannoillaan ja tulee luokseni mutta ei kyllä todellakaan silloin kun joku haju on mielekkäämpi. :D
Onneksi tuo meidän etupiha on kohtuu turvallinen paikka pitää koiraa irti jotenka vaikka se nyt jonkun hajun löytää niin ennemmin mielenkiinto loppuu kun alkaa esimerkiksi autotie. Yhtäkkiä tuli mieleen että hetkinen, kerroinkohan tän jutun jo edellisessä postauksessa. Noo, en jatkakkaan tästä enempää siis. :)
Hölmö koira <3
Noutoleikki meillä onnistuu pihallakin jo tosi hyvin, kunhan lelu on mieluinen ja sopivan kokoinen.
Tennispallo ei siis kuulu vielä mieluisiin leluihin koska on Oonan suuhun liian iso. Kyllä se on hoksannut että jos pallosta ottaa ihan kulmurilla kiinni niin silloin se pysyy mukana, mutta mieluisimpia on pehmoiset ja pienet lelut.
Kuvien pallo oli ihan ykkösjuttu niin kauan kun se pysyi ehkänä. Tarkemmin, tämä pallo pysyi ehjänä tasan tän piha leikin. Pallo oli juuri sellainen pehmoinen ja kevyt että sen kanssa oli helppo juosta.
Tämänpäiväisiä kuvia on oikeasti niin paljon, että tällä materiaalilla olisin voinut tehdä vaikka kolme postausta, mutta koska koira kasvaa kokoajan ja jos alan tehdä kolme postausta pelkästään yhdestä päivästä.. Niin tämä blogi suoraa sanotusti tulee laahaamaan ainakin puoli vuotta. Jotenka, seuraavaksi hieman kuvasatoa päivän riehunnasta:
Seisotuskuva kolmekuisesta Oonasta.
Onpa se söpö!
Lopuksi riehuttiin vielä parhaimmista parhaimman lelun kanssa. Pieni vinkulelu joka on kyllä parhaiten pysynyt myös ehjänä, vaikka monenmoisia iskuja onkin jo kokenut.
